Mitä prosesseissa tapahtuu –kysymyksen äärellä oleminen on prosessikonsultin työtä. Koska jokainen prosessi on luonteeltaan ainutkertainen, pääsemme toistuvasti erittelemään tapahtumista ja prosessityön eteemme avaavia käänteitä. Mistä näkökulmista prosesseja voi eritellä?

Seuraava kuva tarjoaa yhden mahdollisuuden jäsentämiselle ja prosessia koskevien kysymysten esiin nostamiselle.

Jokaiseen prosessiin liittyy jokin tarkoitus, joka oikeuttaa ja toimii innoittajana. Ajatellaan esimerkkinä työn kehittämisprosessia. Sen innoitus syntyy luvasta luoda jotakin uutta tai huojennuksesta tehdä työpaikalla pitkään kuormitusta tuoneelle asialle vihdoinkin jotain. Hankkeen tarkoitus antaa luvan etsiä keinoja toimintaan. Konsultti valtuutetaan valitsemaan menetelmiä luoda ja koota diagnostista tietoa sen hetkisestä asiantilasta ja korjaamisen toiveista. Hänet palkataan ohjaamaan prosessia, jossa miettimään, mitä uusia käytäntöjä voitaisiin työpaikalla kokeilla, mitä toimintaa liittyviä rakenteita voitaisiin purkaa ja mitä uusia luoda. Hankkeen tarkoitetun päämäärän kautta synnytetään tavoitteet ja valitaan käytettävät menetelmät. Tavoitteiden kautta tuotetaan myös määreet, joita seuraamalla etenemistä ja saavutuksia voidaan arvioida ja kontrolloida. Näin liikutaan tarkoitetun ja tiedetyn kentässä, suunnitelma luoden ja sitä seuraten. Konsultin roolina nelikentän ensimmäisessä ruudussa on ylläpitää yhteisön tietoisuutta hankkeesta ja sen tarkoituksesta sekä tuoda menetelmään liittyvää osaamista.  Hän edustaa ennustettavuutta ja hallinnan tunnetta. Tätä monet konsultit myös asiakkailleen lupaavat.

Kehittämistyön arki tuottaa kuitenkin myös tahattomia seurauksia. Tarkoitetun kehittämisen ohella alkaa syntyä myös jotain sellaista, jota alun perin ei tarkoitettu tapahtuvaksi (ruutu 2). Esimerkiksi työhyvinvointia edistämään pyrkivä ryhmäkohtainen coaching-prosessi voi alkaa tuottaa työhyvinvoinnin ohessa myös uudenlaisia ideoita, jotka horjuttavat vallitsevaa ajattelutapaa ja rakenteita. Hyvinvointiin tähtäävä työ synnyttääkin uusia jännitteitä, joiden syntymistä saatettiin myös ounastella. Mutta silti hankkeeseen lähdettiin koska uskottiin, että hanke voi sivuvaikutuksenaan tuottaa hyviä seurauksia Silloin kun tahatonta prosessia osataan tutkia, sitä voidaan myös hyödyntää. Syntynyt hankaluus voi kääntyä voitoksi kun aletaan puhua havainnoista ja tunnistaa sitä, mitä syntyneestä tilanteesta voi oppia. Tahattomasti syntynyttä tutkimalla saatetaan huomata jotakin uutta työyhteisön suhteista ja siitä, millaisia prosesseja työyhteisön on tärkeä tuottaa. Konsultin tehtävää on auttaa yhteisöä tunnistamaan ohessa syntyvää ja yllättävää sekä hyödyntämään sitä tietoisesti. Tämä voi tapahtua rakentamalla keskustelutiloja uusien havaintojen ja oivallusten jakamiseksi, käsittelemiseksi ja hyödyntämiseksi yhteisössä.

Nelikentän kolmas ruutu edustaa prosesseja, joiden tarkoituksena on kehittää toimintaa, mutta joita samanaikaisesti luonnehtii eräänlainen eksyksissä oleminen. Mielentilaan luonnehtii tarkoitushakuinen kokeileminen ja virheistä oppimisen idea. Liike on tärkeämpää kuin määritelty tavoite. Tällaisessa prosessissa uskalletaan mennä hallitun ulkopuolelle ja suostua epävarmuuteen. Esimerkiksi työyhteisön koon kasvu voi tuottaa asioita ja yllätyksiä, joita ei osattu etukäteen kuvitella. Ei-tiedetyn alueella voidaan olla kuitenkin tarkoituksella. Yhteisöä voidaan kasvattaa siihen luottaen, että se, mitä ei tiedetä, on hyväksi yhteisölle. Usko siihen, että jotain arvaamatonta syntyy ja kehittyy ja että tätä myös kannattaa tavoitella, on olemassa. Tarkoituksellista pyrkimystä uuteen voi sanottaa näin: ”Emme tiedä, mitä kaikkea tästä seuraa, mutta luultavasti siitä on meille hyötyä”. Tämä tuo prosessiin seikkailukokemusta, joka samalla tuo kokemusta uuden oppimisesta ja kehittymisestä. Konsultille tarjoutuva paikka on toimia tulkkina ei-tiedetyn ja tähän liittyvän tiedostamattoman suuntaan. Hän auttaa yhteisöä luomaan mieltä sille kokemukselle, jonka keskellä ihmiset ovat.

Tahaton prosessi voi kehittyä myös ei tiedetyn alueelle. Yhteisössä syntyy ennalta odottamattomia seurauksia ja prosesseja, jotka hämmentävät. Arjessa syntyneet sosiaaliset jännitteet ja niiden ratkaisut alkavat synnyttää uudenlaista dynamiikkaa yhteisöön. Ratkaisuksi ajateltujen tekojen tuottaminen saa aikaan lisää hämminkiä. Sovun etsiminen tuottaa uudenlaisia riidan aiheita. Tällöin ollaan vaikeimmin havaittavien ja hallittavien prosessien alueella. Kokemusta voi luonnehtia ilmaisuilla: ”mitä ihmettä on meille tapahtumassa, mistä tässä kuohunnassa on kyse, miten jouduimmekaan tällaisiin tilanteisiin ja käänteisiin”. Näissä prosesseissa konsultin tehtäväksi tulee monimutkaisuuden kannattelu, mallin tarjoaminen sille, että epävarmuutta ja ahdistusta voi sietää. Konsultti on myös itse ei-tietämisen alueella, mutta hänen prosessikokemuksensa on voinut koulia hänet kestämään tällaista ”sumuisuutta” ja vaikeaselkoisuutta.

Edellä kuvaamani malli on – kuten kaikki konsulttien tekemät nelikentät – yksikertaistavat todellisuutta. Konsultaatioprosessiin voi kaiken lisäksi sisältyä nelikentän eri puolia. Olennaista on nähdä moninaisuus ja se, kuinka organisaatiotodellisuus kutsuu konsulttia erilaisiin rooleihin ja tehtäviin. Varmaa on, että näissä rooleissa oppii itsekin jotain.